Rooliahjon kuvagalleria avattu

Rooliahjolle on avattu kuvagalleria, johon pyritään lisäämään jatkossa kuvia peleistä ja tapahtumista. Galleriasta löytyy myös Kirstu, jonka esineet ovat lainattavissa pelejä varten.

Linkki galleriaan

Jeepform – Black Dog

Peli pelattu 23.2.2012

Pelasimme pelin The Road Not Takenin sijaan pienen pelaajamäärän takia.

Black Dog on Nathan Hookin kirjoittama psykodraamatyyppinen minilarp. Pelin iskulause on ”A scenario of descent into depression”, ja nimensä mukaisesti kertoo päähahmosta ja tämän ajautumisesta masennukseen.

Pelin alussa keksitään pelaajien määrän verran päähenkilön identiteettiä määritteleviä tekijöitä, kuten työ, perhe tai sosiaalinen asema. Nämä tekijät kirjoitetaan korteille ja jokainen pelaaja valitsee oman tekijänsä. Kun korttipakasta vedetään kyseisen pelaajan kortti, niin on tämän vuoro olla päähahmo seuraavassa kohtauksessa. Kohtaus alkaa pelinjohtajan kertomalla pohjustuksella, jossa määritellään kohtauksen paikka, muiden pelaajien sivuhahmot ja yleinen tilanne. Yhden kohtauksen kesto on noin 5-10 minuuttia ja peli kestää kunnes jokainen pelaaja on ollut päähahmona kolme kertaa tai päähahmo ajautuu itsemurhaan.

Pakkaan sekoitetaan myös hymynaamakortti. Pelaajille kerrotaan pelin alussa, että hymynaamakortin tullessa tapahtuu positiivinen käänne, ja pelinjohtaja kertoo tarkemmat säännöt sen jälkeen. Todellisuudessa kortti kuitenkin poistetaan pakasta, ja sitä ei koskaan vedetä. Pelissä ei ole olemassa onnellista lopetusta.

Pelipaikkana toimi pimeä kellaritila, valonlähteenä oli spottivalo ja pieni pelialue oli rajattu sohvilla. Peli käyttää jeepformia, niin jokaisella pelaajalla oli oma istumapaikkansa sekä keskellä oli alue fyysiselle pelaamiselle.

—

Peli oli kertomus Joseph Faithmanista, kristillisen tv-kanavan puheohjelman juontajasta ja evankelistasta. Joseph harrastaa puukäsitöitä ja tällä on kotona rakastava vaimo sekä lapsi.

Tapahtumat lähtevät käyntiin, kun poliisi saapuu keskustelemaan ohjelman tuottajan ja Josephin kanssa lähetyksen jälkeen. Vaikuttaa siltä, että ohjelman rahoituksessa on jotain hämärää, ja tuottaja päättää lopettaa sen lähetyksen toistaiseksi. Palattuaan työpäivän jälkeen kotiinsa Joseph on murtunut ja vaimo utelee, että mitä on vialla. Naapurin mies on myös kylässä auttelemassa putkiremontin kanssa.

Josephilla ei ole seuraavana päivänä mitään tekemistä, joten tämä hakeutuu harrastuksensa pariin; paikallisen harrastekerhon puuverstaalle. Tämä on sorvaamassa puukapulaa, kun jotain menee vikaan. Josephin käsi jää jumiin laitteeseen ja apuun ryntäävä henkilö saa laitteen sammutettua. Soitetaan ambulanssi, lääkäri laittaa käden siteisiin ja Josephin sormet saadaan pelastettua. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että sormien hermostot ovat vahingoittuneet pysyvästi, ja tällä ei olisi enää tuntoaistia. Tarkkuutta vaativa pienoispuuveistosten tekeminen ja kasaaminen tulee olemaan todella vaikeaa.

Päivät kuluvat ja Joseph viettää aikaa kotonaan ajatuksiinsa uppoutuneena. Naapurin mies on ollut usein paikalla auttamassa kotitöissä Josephin käden takia. TV:tä katsoessaan Joseph näkee kuinka naapurin mies ja vaimo katoavat pihamaalta samaa matkaa. Lähtiessään tutkimaan asiaa tämä löytää heidät toisiinsa kietoutuneena autotallista. Joseph lyö naapurin miestä kasvoihin ja tämä vastaa iskuun. Joseph ei pysty puolustautumaan kipeän kätensä takia ja kaatuu iskujen ja potkujen saattelemana maahan. Verta yskien hän näkee kuinka naapurin mies poistuu paikalta.

Seuraavana päivänä Joseph saa soiton poliisilaitokselta ja tätä pyydetään saapumaan kuultavaksi. On ilmennyt, että tv-ohjelman hämärillä rahavirroilla olisi jotain tekemistä Josephin itsensä kanssa. Joseph kieltäytyy puhumasta ilman asianajajaansa.

Joseph tuntee tarvitsevansa jotain muuta ajateltavaa ja sidotusta kädestä huolimatta päättää palata harrastetilaan puutöidensä pariin. Työ on haastavaa ja hidasta, mutta tämä yrittää parhaansa. Paikalle saapuu harrastetilan valvoja, joka yrittävät kertoa Josephille, että tämän ei tulisi satuttaa itseään. Valvoja hiukan ilkikurisesti vitsailee, että tämän tulisi jättää hommat niille ketkä ovat terveitä. Toinen harrasta tarjoutuu auttamaan Josephia, koska tämä ei selvästi saa mitään aikaiseksi. Toinen harrasta yrittää ottaa puutyötä itselleen, kun Joseph menettää malttinsa ja alkaa huutamaan raivoissaan. Valvoja käskee tätä poistumaan.

Kotiovelta kuuluu koputus. Poliisit ovat saapuneet tutkimaan Josephin asuntoa kotietsintäluvan kanssa. Joseph yrittää paeta takaoven kautta, mutta toinen poliisi huomaa tämän. Joseph ei lopeta pakoaan käskyistä huolimatta, joten poliisi ampuu tätä jalkaan. Haavoittunut mies viedään jälleen sairaalaan.

Sairaalaan tulee tieto, että Josephin täytyy saapua oikeuteen kuultavaksi petoksesta, huumausainerikoksesta ja virkavallan vastustamisesta. Kotietsintäluvan yhteydessä oli löytynyt vanhoja reseptilääkkeitä ja pieni määrä marihuanaa, joiden alkuperästä Joseph ei tiedä mitään. Myös rahoitustutkinnan parissa oli tehty jonkinlainen päätös, että syy olisi Josephin. Tämä tuomitaan kuudeksi kuukaudeksi vankilaan.

On vankilan vierailupäivä ja Josephin vaimo saapuu tapaamaan tätä. Tämä kertoo, että he ovat kasvaneet erilleen ja heidän on aika jatkaa omia reittejään. Naapurin mies on ovella odottamassa vaimoa ja huikkaa viimeisinä sanoinaan ”Ei mitään henkilökohtaista”.

Tämä kaikki on liikaa Josephille. Hän yrittää saada käsiinsä jonkinlaista myrkkyä, jolla voisi riistää henkensä kivuttomasti, mutta vankilan jengi ottaa tämän silmätikukseen ja alkaa henkisesti musertamaan tätä.

Puolen vuoden kuluttua vapauduttuaan Josephista on jäljellä hyvin vähän. Tämä on menettänyt henkisen ja fyysisen terveytensä ja omistaa ainoastaan pienen summan rahaa avioerosta. Tunnelin päässä ei näy valoa, joten Joseph päättää jatkaa taivaltaan tietämättä mihin on oikeasti menossa.

—

Peli kesti noin tunnin, mikä oli tarkoituskin. Pelipaikka oli todella hyvä valaistusratkaisun ja sohvien takia. Pelasimme peliä neljä kierrosta aiotun kolmen sijaan, koska ensimmäinen kierros meni lähinnä tunnustellessa ja hahmoon syventyessä. Tämä ei ollut ollenkaan paha asia.

Oli suorastaan herkullista katsella miten pelaajat ajoivat Josephia epätoivoon kohtaus kerrallaan. Raamitin kohtauksia välillä melko tarkastikin ja jätin pelaajille ainoastaan tulkinnan, että miten vyyhti aukeaa. Toisinaan annoin hiukan enemmän vapauksia päättää, mitä kohtauksessa tulisi tapahtumaan. Juoni ja sen kehitys tuntuivat eheältä ja lopputulos oli onnistunut. Erityiskiitos pelaajille muutamasta todella upeasta jeepform-suorituksesta.

Unknown Armies – Swap Meet

Peli on UA-kamppiksen kolmas peli. Peli pelattu 2.12. 2011

Soundtrack

Maria oli jättänyt myös toisen viestin: ”Hänen nimensä on Jeeter. Kadun miehet tietävät.”

Toimittiin ohjeiden mukaan ja Macoy, McTwist ja McKennan nostivat jokainen tililtään suuren summan yhden dollarin seteleitä. Kukaan ei tiennyt, että mitä Barneylle oli tapahtunut. Kukaan ei myöskään tuntunut hirveästi välittävän. Kaiken lisäksi vaikutti siltä, että tuntematon auto seuraa heitä. McTwist päätti seurata Marian johtolankaa ja eräs kadulla asustava juoppo myönsi tuntevansa Jeeterin, kunhan McTwist oli ensin ostanut tältä Jeesus-kala-tarran. Tämän jälkeen suunta oli selvä: Edison, Abbot Court, talo kadun päässä, Kauppiaiden kilta.

Buckworth vaikutti jatkuvasti levottomalta. Tämän käytös kulminoitui väitöksiin, että tämä oli keskustellut jumalansa kanssa. Myös Graham vaikutti vakuuttuneelta, että heidän henkensä olivat tavanneet enkelin. Muut saattoivat ainoastaan ihmetellä tapahtunutta, mutta Buckworth ja Graham selvästi näkivät kuinka heidän seuraansa oli liittynyt kalpea mieshenkilö, joka tuntui seuraavan heitä kaikkialle.

Edisoniin saapumisen jälkeen oikea talo löytyi nopeasti. Ensivaikutelmana talossa ei ollut asunut kukaan muutamaan vuoteen, mutta alakertaan laskeuduttua heitä tervehti järkälemäinen tummaihoinen mies. Tämä selvästi vartioi ovea ja pyysi jokaista maksamaan sisäänpääsymaksun omantuntonsa mukaan. McTwist antoi tälle kaikki dollarinsa ja tämä toivotettiin tervetulleeksi. Macoy antoi tuhat dollaria ja myös tätä tervehdittiin hyväksyvästi. McKennan antoi tuhat dollaria yhden dollarin seteleinä ja lisäksi kasan sadan dollarin seteleitä. Ovimies oli myös tälle suopea ja pyysi heitä astumaan peremmälle.

Oven takaa paljastui huone, jossa haisi eltaantuneelta hieltä ja homeelta. Huoneen seinät olivat betonia ja ainoana valona toimi katosta roikkuva hehkulamppu. Keskellä huonetta oli pöytä, jonka ääressä istui kuusi nuhjuisen näköistä ihmistä; neljä miestä ja kaksi naista. Heillä oli kaikilla päällään likaiset puvut, joiden kauluspaidat olivat saattaneet olla valkoiset aikoinaan. He istuivat pöydän ääressä sanomatta sanaakaan ja tuijottivat toisiaan.

McKennan aloitti ”Onko tämä Swap Meet”, jolloin yksi pöydän ääressä ollut henkilö nosti päätään ja näytti tälle yhtä sormea. Tälle annettiin dollarin seteli, ja henkilö vastasi ”Ei”. Myös McTwist ja heidän näkymätön seuralaisensa yrittivät esittää kysymyksiä, mutta kukaan ei tuntunut ymmärtävän, että miten huoneessa olijoiden kanssa keskusteltaisiin.

Tilanne näytti toivottomalta, kunnes McKennan viimein ymmärsi kuinka kaupankäynti toimii. Tämä esitti lisää kysymyksiä:

”Kuka osaa auttaa?”
”Spider”
”Missä Spider on?”
”Piilossa”
”Missä Spiderin piilopaikka sijaitsee?”

Pöydän ääressä istunut mies nousee ylös ja ojentaa McKennanille paperin. Paperi on sopimus, jonka mukaan Kauppiaat kertovat Spiderin piilopaikan sijainnin, jos asianomaiset toimittavat tälle lähetyksen. Jos sopimusta rikotaan, niin allekirjoittaneet menettävät näkönsä. McKennan ja McTwist allekirjoittavat ja ottavat vastaan toimitettavan paketin: laatikollinen poikki leikattuja luottokortteja.

Heitä käskettiin syöttämään yhteyshenkilön luottokortti pankkiautomaattiin ja näppäilemään numerosarjan 774337463333. Kun näin tehdään, niin hetken päästä läheinen puhelinkoppi alkaa soida. Toisessa päässä on sukupuoleton keinotekoinen ääni, joka antaa olinpaikkansa osoitteen kuultuaan Kauppiaista: Boston, Massachusetts, Kingley Street 10. Edessä on pitkä automatka.

Ajomatka sujuu rauhallisesti välikohtausta lukuun ottamatta. Näyttäisi siltä, että heitä aiemmin seurannut auto on edelleen perässä. Auto kuitenkin jatkaa vain matkaansa, kun he pysähtyvät bensa-asemalle valtatien varrella. Sopimuksen allekirjoittaneiden huomio on jatkuvasti heidän mukanaan olevassa paketissa ja ajettuaan läpi yön Bostoniin seurue päättää nukkua muutaman tunnin hotellissa.

Aamulla he suuntaavat annettuun osoitteeseen. Heitä tervehtii metalliaidalla ympäröity talo, jonka portilla on useita valvontakameroita. Ovisummerista kuuluu sama keinotekoinen ääni, joka käskee tulemaan yläkertaan. Tunnelma on jännittynyt, kun he kiipeävät yläkertaan ja avaavat portaiden päästä löytyneen raskaan palo-oven. Sen takaa paljastuu kelmeä näyttöjen ja muiden sähköisten laitteiden aiheuttama kajo ja taustalta kuuluu sama tuttu ääni kehottaen heitä peremmälle.

Astuessaan sisään huoneen loisteputkivalot syttyvät ja he näkevät etsimänsä ”henkilön”. Keskellä huonetta on paksusta pleksilasista tehtyä arkku, jonka sisällä makaa etäisesti ihmistä muistuttava olento: tämän sukupuolta ei voi varmasti sanoa, vatsa on pullistunut, rintakehä painunut ja surkastuneet raajat ovat taipuneet irvokkaisiin asentoihin. Olennon kasvoilla on kuolaava irvistys ja tämän puhe kuuluu arkun yläpuolella olevasta kaiuttimesta vaikka kasvot eivät värähdäkään. Huone on täynnä laitteita: tietokoneita, sairaalakalustoa, isompaa koneistoa ja mekaanisia käsiä. Kaikki koneet on kytketty erilaisilla johdoilla ja letkuilla arkussa makaavan ihmisen irvikuvaan. Tämä esittäytyy Spideriksi, kaupankäynnin jumalaksi.

Spider pyytää nähdä paketin ja käskee asettamaan sen mekaanisten käsien ulottuville. Tämä vaikuttaa tyytyväiseltä nähdessään laatikon sisällön. Kun tältä aletaan vaatimaan palveluksia, niin tämä ainoastaan toteaa, että he ovat suorittaneet Kauppiaiden ja tämän välisen sopimuksen, jossa heidän palkkionsa oli piilopaikan sijainti. Seurue haluaa tietää, että kuka voisi auttaa heitä pääsemään eroon kummittelevista sieluista. Spider sanoo palvelunsa hinnaksi joko viidenneksen Macoyn yhteydestä arkkityyppiinsä, kolmanneksen jokaisen hyödyllisestä taidosta tai heidän pankkitilinsä. Tilien saldo ei muuttuisi, mutta Spider saisi oikeudet käyttää niitä kaupankäynnissään. Macoy tekee sopimuksen, että muut jäävät tälle ison palveluksen velkaa ja luovuttaa kolmanneksen yhteydestään arkkityyppiinsä. Suuri uhraus, joka toivottavasti maksaa itsensä takaisin.

Saatuaan maksun Spider kehottaa kääntymään kauppiaiden avatarien puoleen. Näyttää siltä, että iso joukko avatareja on varannut lentoja, majoituksia ja muita palveluita kummallisen läheltä toisiaan. Nämä kaikki näyttäisivät johtavan yhteen ja samaan paikkaan: Kanada, Winnipeg, Manitoba, Hat River, Wendigo Hotel. Tämän syynä täytyy olla Swap Meet ja varausten aikataulujen perusteella se alkaa noin viikon kuluttua Kanadan kiitospäivänä.

Päätetään tehdä vielä matka Trentoniin, jotta McTwist voi maksaa velkansa Marialle. Matkalla heidän taakseen ilmestyy kuitenkin musta pakettiauto ja kuuluu laukaus. Ratissa oleva McTwist painaa kaasua ja alkaa hurja takaa-ajo, joka kuitenkin päättyy tienristeykseen, kun poikittaiseen suuntaan ajava auto ajaa heidän kylkeensä. Auto pyörii ympäri, mutta pysyy renkaillaan. Pakettiauto pysähtyy ja ulos hyppää joukko konepistoolein aseistautuneita miehiä. Yksi näistä näyttää tutulta: Marian mukana ollut henkivartija. Aseistautuneet miehet alkavat raahaamaan pahasti haavoittuneita ja osittain tajuttomia kyydissä olijoita pakettiautoon.

—–

Hienoja hetkiä, kun sen ainoan kerran Nascar-kuljettaja McKennan päättää poistua ratista juuri ennen takaa-ajon alkamista. Tilanne päättyi hienosti kriittiseen epäonnistumiseen, kun McTwist yritti ajaa läpi tienristeyksestä nopeusmittarin näyttäessä 100km/h. Tästä on hyvä jatkaa.

Unknown Armies – Drink to that

Peli oli UA-kamppiksen toinen osa. Peli pelattu 18.11.2011.

Soundtrack

Trentonin keskussairaala, New Jersey, 1993

On kulunut kaksi viikkoa onnettomuudesta. McKennan on toipunut pahimmista ampumahaavoista ja McTwistiä on pidetty tarkkailussa tämän mielenterveyden ja poliisitutkinnan takia. Heidän lisäkseen sairaalassa on myös kaksi muuta henkilöä: Buckworth ja Graham. Paikalla ei kuitenkaan ole kuin kaksi kehoa.

Selviää pian, että Buckworth ja Graham ovat menettäneet kehonsa ja heidän henkensä, sielunsa tai miksi sitä haluaakaan kutsua on siirtynyt toiseen ruumiiseen. Buckworth asustaa McKennanin sisällä ja vastaavasti Grahamin olemus kulkee McTwistin mukana. Vaikuttaa siltä, että henget voivat keskustella vapaasti keskenään välimatkasta välittämättä. McKennan ja McTwist kuulevat selvästi oman henkensä puheen, mutta heidän aisteistaan ainoastaan näkö, kuulo ja haju välittyvät hengille.

Poliisi ilmoittaa, että McTwist on vapautettu epäilyistä McKennanin ampumatapaukseen, joten tämä on vapaa lähtemään. Myös McKennan saa ilmoituksen, että tämä on vapaa lähtemään niin halutessaan. Häntä kehotetaan kuitenkin olemaan rasittamatta osuman saanutta jalkaa liikaa.

Kukaan ei tiedä, että mitä tuona yönä tapahtui kaksi viikkoa sitten tai miksi Buckworth ja Graham olivat menettäneet kehonsa. Heidän ainut johtolankansa on nimi: Bill Toge. He tutkivat Togen taustaa ja selviää, että tämän vanhemmat asuvat Trentonissa. He tapasivat Togen isän, joka vastentahtoisesti kertoo, että ei ole kuullut pojastaan viiteen vuoteen. Tämä kertoo kuitenkin, että Billin entiset ystävät saattaisivat tietää jotakin ja mainitsee heidän kantapaikkansa nimen. Yllättäen Graham tuntee kuinka jokin puree tätä. Jälkeen jäävä tunne on epämukava ja pelottava: aivan kuin jotain puuttuisi.

Paikan nimi on Munchy’s Old Rock Inn. Pieni ja nuhjuinen pubi, jonka baarimikko tunnistaa Togen nimen ja ohjaa heidät nurkkapöydässä istuvan noin 40-vuotiaan mieshenkilön puheille. Miehellä on edessään useita tyhjiä oluttuoppeja ja tämä on varsin puhelias McKennanin tarjoaman bourbonin jälkeen. Tämä kertoo nimekseen Barney Kubiky ja väittää todellakin tunteneensa Billin. Barney vaikuttaa salamyhkäiseltä ja kyselee jatkuvasti, että millaiseen liemeen Bill on itsensä hankkinut. Kuullessaan Billin sekaantuneen mahdolliseen aseelliseen ryöstöön tämä kuitenkin vain kohauttaa olkapäitään todeten, että eihän tämä sitten missään oikeissa ongelmissa ole.

Barneyn luo säntää noin 35-vuotias nainen, joka vaikuttaa hysteeriseltä. Barney esittelee tämän vaivaantuneesti vaimokseen Vondaksi. Vonda pyytää saada keskustella kahden Barneyn kanssa ja hetken kuluttua selviää, että heidän poikansa Ray on karannut kotoa. Tuhdissa humalassa oleva Barney käskee Vondaa painumaan kotia. Ray on vain jossakin viettämässä aikaa kavereidensa kanssa. Pahantuulinen Vonda poistuu paikalta ja Barney palaa pöytäseurueensa luo.

Vaikuttaa aivan siltä kuin Barney tietäisi heidän tilastaan enemmän kuin antaa ymmärtää. Varsinkin, kun he eivät ole kertoneet tälle mitään. Tämä lupaa selvittää, että kuka tietää Bill Togen sijainnin ja sopii myöhemmästä tapaamisajasta. Aikaa kuluu ja Barney saapuu paikalle sovittuun aikaan. Hän kertoo, että kaupunkiin on vasta hiljattain saapunut henkilö nimeltään Edward Macoy. Tämä ei välttämättä osaa suoraan auttaa, mutta Barneyn mukaan tietää, että kuinka tiedon voi löytää.

Seurue tapaa Macoyn, joka paljastuu rikkaaksi liikemieheksi. Tällä on päällään kallis puku ja aina mukanaan kallis italialainen nahkalaukku. Macoy mainitsee heille nimen Swap Meet: satumainen kauppatapahtuma, jossa mikä tahansa tavara voi vaihtaa omistajaansa. Hän lupaa jakaa tietonsa, jos seurue vastaavasti lupaa auttaa tätä tämän tapahtuman löytämisessä. Jälleen Graham tuntee kuinka jokin syö tätä.

Macoy on lyhyen kaupungissa olonsa aikana saanut selville henkilön nimen, jonka pitäisi tietää kaikki, mitä kaupungissa tapahtuu. Tämä nimi on Maria Saputo, paikallisen järjestäytyneen rikollisliigan tiedonvälittäjä. Ei ole vaikea saada selville, että kaupungin keskustassa sijaitseva kabaree klubi Daryl’s Main Event on eräiden hämärätahojen suosiossa ja Macoy onnistuu saamaan audienssin Saputon kanssa. Maria vaikuttaa aluksi yllättyneeltä kuullessaan Swap Meetista. Tämä ilmoittaa hinnakseen $5000 ja sanoo, että tiedon keräämisessä voi mennä muutama päivä. Macoy onnistuu tinkimään palvelun hinnaksi $3000. McKennan pyytää Mariaa lisäksi selvittämään, että kenen puoleen kaupungissa kannattaa kääntyä, jos on kiinnostunut erinäisistä yliluonnollisista ilmiöistä. Maria veloittaa tästä $2000 lisää ja sovitaan, että puolet maksusta hoidetaan jälkeenpäin. Buckworth tuntee ensimmäisen kerran, kun jokin repii tästä palasia irti.

Kuluu päivä ja McKennan yrittää kuumeisesti selvittää, että kuka Bill Toge oikein on miehiään. Tutkimus ei kuitenkaan tuota erityisemmin tulosta ja illalla Trentoniin palatessa seuruetta vastaan tulee Vonda ja tämän mukana noin 15-vuotias poika. Vondan sekä pojan kasvoissa on ruhjeita ja tämä selittää kauhuissaan kuinka Barney teki sen. Hetkeä myöhemmin Barney ilmestyy paikalle kuin kutsuttuna ja aivan ympäri päissään. Tämä käskee Vondaa ja poikaa mukaansa. Kun McKennan ja McTwist yrittävät puhua tälle järkeä tämä alkaa solvata heitä ja väittää juovansa ainoastaan suojellakseen perhettään. Lopulta Vonda ja poika lähtevät Barneyn mukaan ja he katoavat korttelin taakse.

Macoylla on kuitenkin hyviä uutisia. Maria on jättänyt viestin. Viesti on hyvin yksinkertainen: ”Etsikää kauppiaiden kilta – Edison, Abbot Court, talo kadun päässä. Ottakaa mukaan niin paljon dollarin seteleitä kuin jaksatte kantaa.”

Unknonw Armies – Bill in Three Persons

Peli pelattu 4.11.2011

Soundtrack

Hyönteiset parveilevat tien pientareille. Tähdet paistavat pilviverhon takaa heijastuen hennosti onnettomuuspaikalle levinneestä verilammikosta.

Kaikki oli onnettomuutta. Kolmen auton kuljettajien olisi pitänyt nähdä toisensa saapuessaan eri suunnista, mutta näin ei kuitenkaan tapahtunut. Heidän ei olisi pitänyt saapua risteykseen juuri samalla hetkellä, mutta näin kuitenkin tapahtui. Heidän ei olisi pitänyt olla olemassa alun alkujansa. Kyseessä oli onnettomuus ja se tapahtui viisi vuotta sitten tässä samaisessa tienristeyksessä.

Tiellä oli vain yksi kuljettaja sinä yönä, joka rattiin nukahdettuaan törmäsi pientareeseen. Hän oli pakenemassa entisestä kodistaan tietäen, että elämä ei tulisi olemaan helppoa. Yksinkertainen onnettomuus, joka rikkoi kaikkia todennäköisyyksiä. Yksi kuljettaja saapui risteykseen ajaen auton pientareelle, mutta paikalta poistui kolme autoa. Kukin omaan suuntaansa, jokainen eläen omaa elämäänsä ja tiedottomana kahdesta muusta.

Tänä iltana he ovat palanneet ja viimein kohdanneet toisensa. Kolaripaikalla seisoo sheriffi katsellen tilannetta. Romuttunutta metallia ja vääristyneitä ruumiita. Helvetillinen sotku.

Sheriffi katsoo heijastustaan verilammikosta ja tähtien kajon heijastus rajaa tämän komeita kasvoja. Hän tarvitsee apua tilanteen kanssa. Ajoneuvo lähestyy saapuen sheriffin auton etuvalojen valokehään.

Sheriffi kääntyy ympäri ja huutaa ”Tarvitsemme hiukan apua täällä. On sattunut onnettomuus.”

—–

Tämä on ensimmäinen näytös, joka tulee muuttamaan useiden ihmisten elämän lopullisesti. Heidän joukkoonsa kuuluvat psykologi Wily McTwist, rovasti Theodore Buckworth IV, thainyrkkeilijä Joshua Graham, Nascar-kuljettaja John ”Flash” McKennan ja eräs Armin Davis.

He ovat kaikki matkalla jonnekin. Kello on 02:00, kun he näkevät tiellä karmean onnettomuuden. Kolme henkilöautoa ovat törmänneet tienristeyksessä. Paikalle on jo saapunut sheriffi, joka viittoo ohiajajia apuun.

Autojen kuljettajat ovat tajuttomia, ja ei ole varmuutta, että kuinka vakavasti he ovat loukkaantuneet. Heidät saadaan kuitenkin pois onnettomuuspaikan välittömästä läheisyydestä sheriffin opastuksella ja aloitetaan pikainen ensiapu. Bensiinin haju leijailee onnettomuuspaikan yllä ja tarkkaavainen silmä saattaa nähdä kipinöiden lentelevän. Sheriffi katselee tajuttomia miehiä hetken aikaa ja tokaisee itsekseen ”Tiesin sen. Hemmetin Bill Toge taas.” Samalla hetkellä kuuluu valtava räjähdys ja onnettomuuspaikka peittyy kuumuuteen.

Kuuluu huutoja ja haulikon laukaus. Tätä seuraa tuskankarjahdus ja lisää paniikinomaisia huutoja. He ovat saapuneet valtavaan tavarataloon. Hyllyrivin päässä näkyy Bush-naamariin pukeutunut mies, joka huutaa jotakin. Clinton-naamariin pukeutunut mies vastaa tälle jotakin. Ulkoa alkaa kuulua poliisiauton sireenien ääntä. Kuuluu naisen avutonta valitusta ja laukaus, joka jättää ilmaan äkillisen hiljaisuuden. Miehiä on vielä kaksi lisää: Nixon ja Reagan. He saavat haluamansa ja lähtevät pakenemaan kaupan takaosaan rahasäkki mukanaan. Bush saa osuman McKennanin pistoolin luodista, mutta haavoittuu myös itse. Naamarimiehet pakenevat kaupan takaosaan ja pian kuuluu pakoauton äkillinen kiihdytys. Graham näkee jotain, mikä näyttää aivan tämän kopiolta. Kopio hymyilee ilkikurisesti ja katoaa näkyvistä.

Sheriffi huutaa, että maassa makaaville miehille on tehtävä pian jotain. Hän katselee miehiä ja toteaa itsekseen ”Tiesin sen. Hemmetin Bill Toge taas.” Samalla hetkellä kuuluu valtava räjähdys ja onnettomuuspaikka peittyy kuumuuteen.

He ovat rappukäytävässä. Edessä asunnon 101 ovi raollaan ja sisältä kuuluu miehen huuto ”Miltä nyt tuntuu! Olet kuollut mies!” Sisältä paljastuu pieni asunto, jonka lattia on täynnä verisiä paperituppoja. Huoneessa on lisäksi kaksi miestä, joista toisella on kädessään valtava veitsi ja toinen on köytettynä penkkiin. Jälkimmäisen miehen suu ja sieraimet on peitetty iholla ja tämä näyttää olevan tukehtumaisillaan. Veitsi kädessä oleva mies, Bill, iskee penkissä olevaa miestä suun kohdalle ja tämä vetää syvään henkeä repeytyneen aukon kautta.

Bill kertoo toisen miehen, Donin, kaapanneen pienen tyttärensä Saschan. Samalla Bill viiltää itseään käsivarteen ja laskee kätensä Donin kasvoille, jolloin tämän kasvojen iho muuttuu normaaliksi. Don kertoo rakastavansa Saschaa yli kaiken ja he eläisivät ikuisesti yhdessä. Paniikissa oleva Don lupaa viedä heidät sinne, missä pitää tytärtä. Seurue saapuu Donin talolle ja tämä johdattaa heidät alakertaan. Salaoven takaa paljastuu pieni vankikoppi, josta Bill kävelee hetken kuluttua ulos kantaen kuusivuotiaan tyttärensä kuollutta ruumista. McTwist havaitsee tämän tukitun suun pielestä valuvan oksennusvanan ja tietää tämän tukehtuneen. Bill ottaa veitsensä, pistää itseään rintaan, ojentaa kätensä Donia kohti ja ympärillä olevat näkevät kuinka Don oksentaa jotain, mikä näyttää tämän sisuskaluilta. Kuollut mies kaatuu maahan.

Bill ottaa tyttärensä ruumiin ja lähtee kävelemään pois kellarista, kun ovelta kuuluu koputus. Ovella on kaksi etsivää, jotka epäilevät Donia pedofiliasta. Kun etsivät näkevät Billin kantavan pientä ruumista he vetävät aseensa esille ja käskevät tätä antautumaan. Bill mutisee jotain saaneensa tarpeekseen, pistää itseään veitsellä silmään ja seuraavana hetkenä kaksi etsivää räjähtävät verisenä mössänä eteisen seinille. Tapahtumaa todistanut McKennan näkee kuinka Bill kävelee ulos talosta edelleen ruumista kantaen. Buckworth näkee jotain, mikä näyttää aivan tämän kopiolta. Kopio ajaa talon ohi tämän omalla autolla ja hymyilee ilkikurisesti.

Sheriffi huutaa, että maassa makaaville miehille on tehtävä pian jotain. Hän katselee miehiä ja toteaa itsekseen ”Tiesin sen. Hemmetin Bill Toge taas.” Samalla hetkellä kuuluu valtava räjähdys ja onnettomuuspaikka peittyy kuumuuteen.

Ympärillä näkyy punaista kalliota ja asuntovaunuja. Asuntovaunurivien keskellä menevän tien päässä näkyy portti, jonka lähellä makaa ihmishahmo. Hahmo osoittautuu noin 20-vuotiaan naisen ruumiiksi, jota on ammuttu useita kertoja. Portin ulkopuolella on ufoa esittävä taideteos ja portin yläpuolella olevassa kyltissä lukee ”Tervetuloa! Jeesus! Ja Essenalubmalaiset!” Sadan metrin päässä näkyy liikettä ja paikalla on lukuisia autoja. Paikalla on ainakin mediaa ja poliisi. Lähestyttäessä joukko kuinkin avaa tulen ja McKennan haavoittuu vakavasti menettäen tajuntansa.

Erään asuntovaunun ovi aukeaa ja heitä tervehtii Billiksi esittäytyvä mies: ”Ystävät! Tulkaa sisään, aika on koittanut!” Sisällä on tämän lisäksi keski-ikäinen nainen, hiukan vanhempi mies ja nuori poika. Pöydällä on poliisiasuinen ruumis, jonka aivot ja sisäelimet on asuntovaunussa olevien verisistä vaatteista ja suunpielistä päätellen syöty. Bill tarjoaa kaikille lisää sieniä ja kertoo kuinka Jeesus ja Essenalubman asukkaat tulevat noutamaan heidät aluksillaan. Satcheliksi esitelty mies kertoo kuinka pöydällä makaava Will pelastuu tulemalla mukaan heidän sisällään.

Sisälle alkaa yllättäen tulvimaan kaasua, joka kirvelee silmissä ja iholla. Portille on ilmestynyt SWAT-auto ja joukko taisteluvarustukseen pukeutuneita miehiä. He tutkivat asuntovaunuja yksi kerrallaan ja pidättävät kaikki, jotka antautuvat. Bill yrittää puhua heille järkeä ja välttää konepistoolin luodin ainoastaan sen takia, että keski-ikäinen nainen, Nicky, saa luodin tämän sijaan.

Kaiken sekasorron keskeltä näkyy kuitenkin sininen valo, joka lähestyy asuntovaunuja. Kaasun keskeltä ilmestyy ambulanssi, jonka konepellillä lukee ecnalubma ja kyydistä hyppää ulos latinomies, jonka nimilapussa lukee Jesus [hay-soos]. Haavoittuneet siirretään ambulanssiin ja loput pakettiautoon.

Yö on vielä nuori ja joukko seisoo keskellä tietä katsellen kuinka maassa makaa edelleen kaksi miestä, jotka olivat aiemmin kolaroineet pahasti. Samalla hetkellä tietä pitkin ajaa auto, jonka Buckworth tunnistaa omakseen. Sen kyydissä istuu kaksi miestä, jotka näyttävät aivan Buckworthilta itseltään ja Grahamilta. Autossa olijat vilkuttavat ilkikurisesti ajaessaan onnettomuuspaikan ohi ja auton takavalot katoavat yöhön.

—–

Unknown Armies -kampanja on virallisesti avattu!

Freeform – Painajainen Ardmooressa

Teimme aikamatkan muinaiseen Irlantiin syyskuun 3:s kun viimeinenkin krapulainen pelaaja oli ryöminyt kolostaan pelipöydän, sipsien ja kahvin ääreen. Pelaajat olivat siis vapaita metsästäjä-sotureita 400 eaa Irlannissa, neljä urheaa taistelijaa riggfennid Branin johtamassa joukkiossa matkalla Ui Failgin klaanin kylään Ardmooressa tarkoituksenaan vaihtaa ahkerasti metsästettyjä eläinten taljoja hyödykkeisiin kuten suolaan, vaatteisiin ja ensiaputarvikkeisiin. Saavuttuaan kylään Sinéad (Simeon), Warren (Daloc), Jared (Laitsu) ja Conan (MindM) alkavat käydä Branin antamaa ostolistaa läpi käyden ensin druidin luona etsimässä suolaa, ja parantavia voiteita. Druidi kertoo että voitett täytyy valmistaa ja aikaa menisi puoli tuntia. Pelaajat käyvät sillä välin ostamassa muita tarpeita ja samalla tutustuvat eri kyläläisiin ja kuulevat vaatturin vaimolta juorun, kuinka seppä Jeremy O Diomasaigh ja Adrian Ui Tuathail olivat muutamia päiviä aiemmin kaksintaistelleet. Adrian oli maannut sepän vaimon Lilianin kanssa, suhde oli pajastunut ja seppä oli haastanut Adrianin julkiseen kaksintaisteluun. Ui Tuathail oli päässyt niskan päälle muttei surmannutkaan seppää. Sittemmin Ui Tuathail oli vain kadonnut eikä ketään näytä kiinnostavan. Yksin jäänyt ja petetty Catherine Ui Tuathail vain on sulkeutunut omiin oloihinsa ja masentunut pahasti.

Palattuaan druidin mökille, näyttäisi olevan kuoleman hiljaista ja druidi löytyykin itseään puukottaneena ja kaikki kaapit alas repineenä maalattialta. Hetken mietittyään Sinead arvelee että druidi on juonut myrkkyä koska haistaa sienimäisen aromin mökissä muttei pysty tunnistamaan lajiketta. Myrkytyksen syy lienee tee jota druidi joi. Pelaajat pohtivat kuinka turvata oma selusta, sillä näyttäisi pahasti siltä että syyttävä sormi lankeaa heidän suuntaansa. Sinead lähtee puhuttamaan päällikköä ja kertoo tilanteen. Sovitaan että tapaus paljastetaan kylälle ja kootaan koko kylä yhteen ja pyydetään silminnäkijähavaintoja. Warren katoaa omiin puuhiinsa, Jared jää vartioimaan druidin mökkiä hautajaisiin saakka. Conan ja Sinead käyvät myös jututtamassa Ui Tuathailin vaimoa, mutta tämä vaikenee ja sukeutuu kuoreensa. Sinead arvelee että kannattaa lähteä etsimään lisää johtolankoja läheisestä metsästä koska sinne suuntaan todennäköisesti murhaaja olisi lähtenyt. Pelaajat epäilevät siis Ui Tuathaili(e)n olevan myrkytyksen taustalla ja motiivina kosto.

Kylässä pidetään kokoontuinen, suruviesti yms. Bardi käy kertomassa Jarodille ja Conanille että Catherine oli käynyt tapaamassa druidia aiemmin aamulla. Warren käy tilaisuuden tultua pöllimässä sepältä pitkämiekan kun tämä ei ole kotonaan.

Sinead tapaa metsässä puunhakkaaja Willin ja hänen poikansa. Will on tukevassa humalassa ja alkaa selittää kuinka oli nähnyt jokin päivä kaksi hahmoa sumuisena aamuna metsässä: Catherinen ja jonkun toisen. Sinead nappaa puunhakkaajan satulalle ja laittaa näyttämään kohtaamispaikan. Maa näyttäisi ongitulta tai jotain. Keihäällä ei kaivuhommat onnistu joten Sinead käy hakemassa kaupunginvartiolta kuokan ja palaa kaivamaan. Metrin syvyydestä löytyy miehen mädäntynyt ruumis, joka kylään vietyä tunnistetaan tietysti Adrianiksi. Catherine todetaan syylliseksi ainakin myrkytykseen ja miehensä murhaan vaikka hän kiistääkin asian. Homma vaikuttaisi loppuunkäsitellyltä mutta Conania häiritsee se, ettei seppä ollut druidin hautajaisissa. Sepän talossa vierailu paljastaa kaksi kauheasti kuollutta ihmistä. (Se ei olekaan ohi).

Pelaajat ryntäävät kuulustelemaan Catherinea joka on aivan murtunut ja kauhuissaan. Hän kertoo kangerrellen mitä on meneillään. Hän kertoo että eräs aamu hänen miehensä varjo saapui ja kertoi että hänet oli murhattu. Varjo oli vienyt CAtherinen sinne missä ruumis oli piilossa (ja jossa puunhakkaaja näki kaksi hahmoa sumussa). Sitten Adrian-varjo kertoi että Catherinen on myrkytettävä druidi hänen antamillaan hallusinogeenisienillä ja sitten O Diomasaighit. Jos vaimo ei suostuisi niin hän tappaisi hänet(!).

Vastenmielisesti Adrianin ruumis kaivetaan ylös kolostaan vielä kerran ja Jarod pakotetaan tekemään likainen työ ja katkaisemaan (epä?)kuolleen pää, pitelemään sitä miekan nokassa ja toinen pitelee soihtua alla kunnes irtopää on palanut. Jostain kuuluu aavemaista kiroamista joka vaimenee pikku hiljaa. Todennäköisesti aaveolennosta on nyt päästy eroon ja lisää hulluusitsemurhia ei ilmene. Sinead käy vielä kimputtamassa päälliköltä lisää palkkaa ja jopa valvoo yön yli varmistaen että painajainen on vihdoin ohi. Muut ottivat jo palkkionsa ja palasivat Branin leiriin yrittäen unohtaa tapahtuneen.

####

PJ kittaa ja kiittää, tää meni jo jouheemmin ku mun eka peli.

Bliaron – Enter the Magic

Bliaron on Ropeconista 2011 ostamani suomalainen roolipeli taikuudesta. Peliä olivat pelaamassa Archinowsk, Daloc, Pegar, Saimoni ja AsPi. Peli pelattiin 13.8. Skenaario on omaa käsialaani.

Pelinjohtaja: MindM_
Peli lähti liikkeelle luninilaisesta tavernasta nimeltään Kuninkaan Siunaus, jossa sankarimme viettivät iltaa humaltumistarkoituksessa raskaan työpäivän jälkeen. Zoldar-niminen komea mutta yli keski-ikäinen mustakäsi vikitteli tarjoilijattarelta ilmaisia viinilasillisia, kun Odius tuli rähisemään ilmaisen alkoholin toivossa. Odius on siis (vähemmän menestynyt) kauppias, jolla on lievä alkoholiongelma. Saydor, varas, siemaili viiniään kulmapöydässä tutkaillen tilannetta ja punniten ihanaa rahamassiaan. Kuinka hän rakastikaan kupari- ja hopealanttien vaimeaa kilkettä. Baarimestari rupesi ihmettelemään, että missä se apupoika oikein luuhaa. Hän avasi kellariin vievän oven, parahti kauhistuksesta ja lyyhistyi maahan. Tarjoilijatarta alkoi pelottaa ja hän vaati että Zoldar tekisi jotain. Seppä Haldar nousikin pöydästään ja meni ravistelemaan vanhaa baarimestaria, mutta ei oikein saanut tästä mitään irti. Saydor nopeajalkaisena kaverina oli ensimmäisenä kellarissa. Sieltä Saydor, Haldar ja Zoldar löysivät maasta kasan, joka oli aivan rottien peitossa. Saydor alkoi tappamaan niitä miekallaan ja pian huomasi, että tuo kasa maassa oli vielä viisi minuuttia sitten ollut baarimestarin apupoika. Samaan aikaan kaikki seikkailijat tavernassa paitsi Zoldar alkoivat hetkellisesti nähdä ihmeellisiä virtauksia ilmassa ja he tunsivat maagisten voimiensa heräävän. Tässä kohtaa paljastin heille heidän Magiataidot. Pienestä ikkunasta he kuulivat kuinka joku läksi juoksemaan poispäin ja näkivät vilahduksen vihreästä kaavunhelmasta. Zoldar ennakoi ja aikoi loitsia itselleen taikasuojan, mutta demoninsa häiritsi häntä niin, että suoja purkautui.

Seikkailijat tunsivat jonkin maagisen loittonevan. Ilmeisesti he olivat luoneet jonkinlaisen siteen tämän varastetun riimukiven kanssa. Baarimestari selitti kuinka hän tarvitsisi tämän kiven takaisin millä hinnalla hyvänsä. Ovelle ilmaantui kolme Puvo Sahenin maagia, jotka olivat ilmeisesti tunteneet maagisen purkauksen tavernasta. Zoldar tippui heti polvilleen ja konttasi kellariin. Saydor seurasi esimerkkiä. Zoldar löi ikkunan rikki ja yritti levitoida siitä ulos, mutta epäonnistuttuaan Saydor tarjosi auttavaa kättä. Hän joutui työntämään Zoldarin ahtaasta aukosta ja pujahti itsekin ulos takakujalle. Tavernassa olleet seikkailijat kysyttäessä sanoivat että se taikonut maagi meni kellariin, menkää vaikka itse katsomaan. Yksi Puvon jäsenistä jäi kuitenkin ovelle odottamaan tilanteen selvittämistä. Haldar, joka oli isompi kuin kukaan kaupungin muista miehistä kuitenkin tunkeutui tämän maagin ohi sekä myös Odius meni ohi selittäen että oli liian humalassa taikomaan vaikka osaisikin. Shamal, nuori parantaja jäi vielä katsomaan baarimestarin perään ja utelemaan lisää tästä riimukivestä ja palkkiosta. Hänetkin päästettiin kuitenkin lähtemään, sillä olihan hän kunniakas parantaja.

Haldar ja Odius saivat pian Zoldarin ja Saydorin kiinni ja he menivät ripeästi kaupungin pohjoisportista läpi. Pian he näkivät eräästä tien lähellä olevasta ladosta nousevan nahoista tilkityn kuumailmapallon ja pallon korissa olevan maagin. Pallo eteni koilliseen päin. Zoldar päätti tässä vaiheessa puhkaista pallon salamalla. Hän onnistui taiassa, mutta demoni otti taas vallan ja aiheutti vain ukkospilviä. He menivät tutkimaan latoa, mutta eivät löytäneet mitään mielenkiintoista. Shamal saavutti joukkion tässä vaiheessa. Tielle palattuaan he huomasivat, että kaksi vartijaa juoksivat heitä kohti. Saydor taikoi itselleen suorituskykyä ja läksi juosten karkuun. Zoldar koitti illuusiotaikaa, mutta epäonnistui ja läksi lipettiin seppä kannoillaan. Vartijat pysähtyivät kauppiaan kohdalle, joka kertoi heille etsimänsä maagikon lähteneen livohkaan. Odius ja Shamal läksivät takaisin kaupunkiin hommaamaan danakkeja. He saivat vuokrattua sieltä kaksi elikkoa ja läksivät kohti koillista. Matkalla he löysivät Zoldarin ja Haldarin sekä hieman myöhemmin Saydorin. Zoldar päätti pitää pienen pika-alkeiskurssin taikuudesta seurueelleen. Hieman pimeäntulon jälkeen he löysivät maalaistalon, jonka latoon he jäisivät lepuuttamaan silmiään ja ratsujaan. Ilman selkkauksia ei vältytty, sillä Odius tarvitsi viina-annoksensa ja Saydar alkoi normaalilla tavallaan räyhäämään. Saydor loi ikuiset arvet isännälleen uhkailemalla tätä hengellään. Odius sammahti johonkin vierassänkyyn.

Aikaisin aamulla Zoldar ja kumppanit läksivät hiljaa tallista etsimään Odiusta. Zoldar hiippaili sisälle ja sai Odiuksen suostuteltua lähtemään. Isäntä heräsi meluun ja kun hän oli päässyt ulko-ovelle hän huomasi että vieraat olivat jättäneet maksamatta ja olivat jo matkalla eteenpäin.

Puolen tunnin matkustuksen jälkeen Odius huomasi tarvitsevansa vielä lepoa ja jäi pientareelle nukkumaan muiden vastusteluista huolimatta. Hänen seurakseen jäi hyvätahtoinen Shamal. Saydor oli vain iloinen kun tuosta lihavasta kauppiaasta päästiin eroon. Metsä tiheni ja pian seikkailijat huomasivat puissa kiipeilevät havarit, joista yksi varasti sepän vasaran tämän mitään huomaamatta. Metsän ja vuoriston rajalla seikkailijat huomasivat pyöreän lehdon, jonka läpi virtasi puro. Zoldar tunnusteli paikkaa ja hänestä tuntui, että lehdosta saattaisi saada lyhytkestoisen siunauksen tiettyihin magianlajeihin. He jäivät lehtoon meditoimaan ja pyytämään siunausta. Odius ja Shamal saivat heidät kiinni, mutta eivät enää tunteneet lehdon henkiä.

Seikkailijat jatkoivat Corlothin solaan tuntien riimukiven lähenevän joka askeleella. Zoldar herkisti aistejaan ja aisti kiven suunnan paremmin kuin muut. Hän osoitti taitonsa taas kerran pistäessään käden kallionseinämän läpi. Hän selitti että siihen oli tehty rituaalimagialla illuusio. Illuusio kuitenkin katosi ja kallionseinämässä oli pienehkö aukko, josta pääsisi sisään luolaan. Shamal jäi vartioimaan danakkeja. Zoldar loi kaikille pimeänäön. He tulivat luolaa pitkin ovelle, jonka Saydor avasi hiljaa. Sisällä näkyi liikettä. He kuitenkin menivät huoneeseen ja siellä oli kolme garea väijymässä. Saydor hyökkäsi impulsiivisesti niiden kimppuun miekka ojossa. Seppä huomasi tässä vaiheessa, että hänen vasaransa on kadonnut. Seppä taikoi materitaikuudella seinästä itselleen kivisen vasaran ja meni garejen kimppuun myös. Odius lasetti nuolia jousellaan sen kummemmin tähtäilemättä. Yksi nuolista osui seppään, mitä tämä ei oikein arvostanut. Zoldar näytti taas taitojaan repien pehmytkudoksen yhdeltä gareista kaaoskosketuksellaan. Saydor alkoi olla taistelun loppupuolella pahoissa kolhuissa, mutta onneksi Shamal sai valmisteltua ja heitettyä yhden parannusloitsun Saydoriin. Taistelun päätyttyä Zoldar löysi erään heikomman riimukiven huoneesta ja nappasi sen nopeasti taskuunsa.

Huoneesta ulos tullessaan Odius näki luolan perällä jotain kiiltävää. Myös Zoldar huomasi sen ja he molemmat ryntäsivät katsomaan mitä siellä oli. Seinässä oli pieni syvennys, jossa lepäsi hieno teräksinen miekka. Odius päätti napata sen mitään kummempia ajattelematta. Kun hän nosti miekan alustaltaan syvennyksen yläreunasta viuhahti terä alas katkaisten hänen kätensä. Miekka ja käsi putosivat maahan ja Odius jäi shokissa vain katsomaan verta pulppuavaa tynkäänsä. Shamal nopeasti sitoi tippuneen käden takaisin varteen ja alkoi taialla juurruttamaan luuta ja kasvattamaan kudosta takaisin näiden kahden kappaleen väliin. Muut olivat aivan ihmeissään ja Saydor näki tilaisuuden hyväksi napata uusi miekka lattialta. Se oli parempi kuin vanha kuparinen. Shamal tunsi harhaisesti olevansa jumalan tasolla. Tilanteen rauhoituttua he huomasivat taas pienen aukon luolan seinässä ja jatkoivat matkaa. Luolan lattiassa näytti olevan aukko. Zoldar tökki sitä kepillään ja aukko olikin vain harhaa. Epäluuloisena hän kuitenkin tökki vielä lattiaa tämän ”kuopan” jälkeen ja siinä mihin kuoppa-illuusio loppui alkoi toinen illuusio joka peitti oikean kuopan. Haldar muokkasi seinästä kuopan päälle jykevän sillan. Luola päättyi ja seikkailijat näkivät edessään seinän ja ison kivipaaden. Pienen tutkailun jälkeen seppä päätti sulattaa paaden pois ja sen takaa ilmestyi ovi. Oven vieressä oli mekaaninen nappula, jonka yläpuolella oli kuparilaatta, jossa luki ”paina tästä”. Seikkailijat päättivät välttää tämän psykologisen ansan ja tekivät oven viereen aukon itselleen.

He tulivat jonkinlaiseen raunioon, joka luultavasti oli Kalthanien ajalta. Samaan aikaan kun he tulivat tähän eteishuoneeseen, ovi avautui oikealta ja sieltä tuli vihreäkaapuinen velho, joka ei heti huomannut heitä. Zoldar oli nopea ja heitti aikaisemmin valmistelleensa hallintataian velhoon, niin että tämä jähmettyi paikalleen. Velhon takana kävellyt peikko, jota pelaajat eivät olleet tajunneet törmäsi velhoon ja paiskasi tämän lattialle. Saydor hyökkäsi uudella miekallaan peikon kimppuun. Näin teki myös Haldar. Peikko oli pian hoideltu ja vangin kuulustelu alkoi. Hän oli nähtävästi jonkinlainen riimujen tutkija, joka oli varastanut tämän voimakkaan riimukiven tavernasta. Hän johdatti pakotettuna seikkailijat työhuoneeseensa. Zoldar nappasi heti tämän voimakkaan riimukiven, joka makasi pöydällä, haltuunsa. Saydor veti miekallaan velhon kurkun auki. Shamal valmisteli erittäin väkevän elämätaian ja sai palautettua velhon henkiin, mutta seikkailijat jättivät hänet makaamaan verilammikkoonsa.

Zoldar johdatti muut Altaraan ja myi huutokaupassa riimukiven erittäin suureen hintaan jollekkin mustakädelle. Rahojen jakamisen jälkee hän otti sepän oppipojakseen ja tutustutti hänet demonologiaan. Muut jatkoivat elämäänsä rikkaina. Harhainen Shamal palasi luontoon tutkimaan elämämagiaa.